Volga historia

Volgan kehitys alkoi vuonna 1955, mallinimeltään Volga on aina ollut GAZ-M21. Volga oli seuraaja 10 vuotta vanhalle Popedalle (GAZ-M20) ja Volgassa käytettiinkin paljon Popedan tekniikkaa, mutta korin muotoilu oli täysin uusi. Andrei Liphart vastasi Volgan suunnittelusta, hän oli myös 10 vuotta aiemmin suunnitellut Popedan. Volgan tuotanto käynnistettiin vuonna 1956, silloin moottorina oli vielä sivuventtiilinen M20:n kone. Vuonna 1957 Popedan moottorista julkistettiin täysin uudenlainen kevytmetallista valmistettu malli, kuutiotilavuudeltaan moottori oli 2445cc. Vielä nykyäänkin tätä moottoria valmistetaan GAZ 3100 sarjaan. Virallisesti moottorin valmistus lopetettiin 1969 kun uusi GAZ M24 volga oli julkistettu 1968. Tehtaan varaosavarasto oli kuitenkin riittävä jotta M21 Volgaa saatiin valmistettua vuoteen 1970 asti. Vuoden 1970 lopussa M21/M22 sarjaa oli valmistettu 638 875 kpl.

Volgaa valmistettiin kolmea eri mallia, suurimmat eroavaisuudet ilmenivät korin pienissä muutoksissa. Tekniset muutokset ja parannukset tehtiin tuotannon kuluessa, ja vikojen ilmetessä, eikä niitä julkaistu eri mallien yhteydessä.

Ensimmäinen valmistussarja:

Ensimmäistä sarjaa volgasta valmistettiin 1956-1958, se esiteltiin vuonna 1956 M21 Volgana. Tämän sarjan pystyy tunnistamaan kromatusta kiskosta edesä minkä keskellä on neuvostoliittolainen tähti ja kummassakin päässä vilkut. Joidenkin tietojen mukaan tämä malli olisi ollut myös saatavana automaattisella kaksoisvaihelaatikolla, kuitenkaan ei ole varmaa valmistettiinko kyseistä vaihelaatikkoa todella koskaan. Volgan valmistuksen alusta asti volgassa on käytetty paljon kromattuja koristeita, puskurit, sivut, koristekapselit renkaissa, ikkunan reunat ja pienet koristeosat ovat alusta asti olleet kromattuja. Standardi malli tästä sarjasta oli varustettu radiolla ja antennilla.

Toinen valmistussarja:

Erot ensimmäisen ja toisen (1958-1962) välillä ovat pieniä. Edessä ollut vaakasuuntainen kromattu kisko korvautui isoilla pystysuorilla kiskoilla. Nämä kiskot olivat joko kromattuja tai korin värisiksi maalattuja. Etummaiset vilkut eivät enää olleet kiskossa. Vuonna 1962 myös M22:n tuotanto käynnistyi, se pohjautui tekniikaltaan täysin M21:een.

Kolmas valmistussarja:

Kolmatta (1962-1970) valmistettiin eniten, ja siksi se onkin yleisin malli minkä vielä nykyäänkin voi nähdä M21-sarjasta. Tässäkin mallissa edessä olevia kiskoja muutettiin kapeammiksi, ja ne oli täysin kromattuja. Vilkkujen sijoittelua vaihdettiin hieman, ja nyt ne oli paremmin nähtävissä myös sivuilta. Tässä mallissa myös takavaloja muutettiin. Pyöreät muodot muutettiin takaisin hieman nelikulmaisempiin. Myös rekisterikilven valaistusta parannettiin ja siitä tehtiin neliskulmaisempi. Puskurit olivat tässä mallissa puoliksi kromattuja ja puoliksi korin väriseksi maalattuja, myös kokoa pienennettiin hieman. Uusia osia olivat kromatut liuskat edessä ja "takasiivet" (kuten jenkki autoissa). Radio oli tässä mallissa lisävarusteena, antenni kuului vakiovarusteisiin. Liuskat ovissa vaihtuivat puoliksi alumiinisista kokonaan kromattuihin. Sisustuksessa ei juurikaan ilmennyt muutoksia, istuimet saivat uuden kankaan. Kun kolmatta sarjaa valmistettiin, tehtiin paljon teknisiä parannuksia, jotka otettiin käyttöön sitä mukaan kun niitä tehtiin. Lattiavaihde tuli vaihtoehdoksi vasta aivan viimeisinä vuosina. Suosittu pieni peura konepellillä hävisi kolmannessa valmistussarjassa. Peura poistettiin turvallisuusriskien takia.